torstai 7. heinäkuuta 2016

Perintö-Arabioiden aiheuttamat harmaat hiukset

Sain isäni puolen suvun perintö-Arabiat omistukseeni vähän aikaa sitten ja siitäkös se ongelma syntyi. Kuten varmasti olette huomanneet, pidän vanhoista esineistä ja erityisesti vanhoista astioista. Tämän tiesi myös isäni, kun hän ehdotti, että ottaisin hänen tädeilleen kuuluneen astiaston hallintaani. 



Kuten kuvista varmasti huomaa, kyseessä on oikeasti vanhaa Arabiaa. Pohjasta löytyy APA-leima, jonka mukaan astiasto on valmistettu vuosina 1917-1927. Toisissa astioissa on tehtaanmerkin alla numero 10 ja toisissa 27. Lisäksi kaikkien osasten pohjasta löytyy kaiverrus "N Arabia Diamant NN9" sekä numerosarja väliltä 2610-2612. Sanooko nämä merkinnät jollekin teistä jotakin? Sen sain googletettua, että diamant viittaa posliinin laatuun.


Kauniita, vanhoja astioita ilmaiseksi - missä siis ongelma?! Tiedätte varmasti myös sen, että suhtaudun hieman negatiivisesti ylimääräiseen tavaraan. Jotta tämä reilu viisikymmentäneliöinen asumuksemme pysyisi edes jonkinlaisessa järjestyksessä, kaapeissa voi olla tasan ne tavarat, jotka ovat jokapäiväisessä käytössä. Arvatenkin nuo perintöporsliinit eivät osu tähän kategoriaan. Yli 20 lautasta, soppakulho ja pari muuta tarjoiluastiaa veisivät aivan liikaa säilytystilaa käyttötavaroilta, joten oikeampi osoite astiastolle on varasto.



Mutta toinneeko sitä kantaa varastoonkaan sellaista tavaraa, jota tulee käytettyä kerran vuodessa, jos edes silloinkaan? Raaskiiko sitä myydä sukukalleuksia? Jos kallistun myynnin kannalle, kadunko sitä myöhemmin, että päästän nämä jo nyt lähes satavuotiaat harvinaisuudet käsistäni? Tällaisten kysymysten parissa olen kamppaillut, enkä vielä ole osannut päättää mitä näille teen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin ainakin osasta luopua, mutta tunnesyistä voisin jotakin kantaa varastoon odottamaan väljempiä neliöitä. Mitä sinä tekisit?

6 kommenttia:

  1. Voi harmi...tuo tilanahtaus on tuttu juttu. Kaunis kuvio astiastossa. Tuon soppakulhonhan voit pitää vaikka kukkasia varten ihan vaan ikkunalaidallasi. Sääli varmasti on noista luopuakin.
    Aurikoisia päiviä sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuli soppakulhon suhteen täysin samat ajatukset kuin sinulla! :) Pakkasin nämä toistaiseksi laatikkoon, jonka kiikutin varastoon. Annan ajatuksen hetken kypsyä, että mitä tahdon tehdä näiden kanssa.

      Poista
  2. Olen huono tässä asiassa mielipidettäni kertomaan, koska olen "muistojen" ja suvun tavaroiden säilyttäjä. En raaski myydäkään, kun ketään ne ei suvusta kiinnosta. Säilytän ajatuksella, että joskus joku haluaa jotain "kalleuksistani".
    Toisaalta suvun historia välittyy osin esineiden kauttakin, kuvat ja kertomukset eivät korvaa kaikkea.

    Itse varastoisin noin kauniit astiat. Olen säilyttänyt isäni tädin koktaillaseja noin 30 vuotta ja nyt olen niistä valmis luopumaan. Muut aarteet säilytän toistaiseksi.
    Haudo rauhassa mitä haluat tehdä, ettet joudu katumaan.
    Nimim."paraskin neuvomaan"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, noissakin astioissa kulkee pala historiaa mukana. Kaunis pala onkin. Päätin säilöä noita ainakin hetken verran varastossa, tunnustelen fiiliksiäni myöhemmin :)

      Poista
  3. Kauniita astioita, mutta tilan puute on tuttu pulma! Mä laittaisin laatikkoon ja säilöön, koska mulle on ainakin osan astioiden kanssa käynyt niin, että joskus aikaisemmin ei-niin-kivat astiat näyttävätkin vaikka 10 vuoden kulutta aivan toiselta silmään ja jos tilanne ei muutu ja käyttöä ei löydy, myyminen tuntuu ehkä helpommalta kuluneen ajan jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Päädyin viemään nämä varastoon. Katsotaan josko seuraavassa kodissa olisi sen verran keittiössä tilaa, että nämäkin saisi kaappeihin ja sitä myöten käyttöön.

      Poista