torstai 27. huhtikuuta 2017

Rivitalo vuodelta 1962

Millaisen asunnon oikeastaan ostimmekaan? Kyseessä on siis rivitaloasunto pienessä yhtiössä. Talossa on kolme samanlaista asuntoa kuin meillä sekä yksi pienempi. Paikallaan valettu betonitalo on arkkitehti Jaakko Kontion piirtämä ja se on valmistunut vuonna 1962. 


Nimenä kyseinen herra saattaa olla tuntematon, mutta hänen kynästään on lähtöisin muutama ihan tunnettukin rakennus, kuten Helsingin jäähalli ja hotelli Presidentti. Hän on toiminut myös Alvar Aallon arkkitehtitoimiston johtajana vuosina 1955-1960, mikä mielestäni näkyy talomme julkisivussa (kts. edellisen postauksen kuvat).


Yhtiöjärjestyksen mukaiset neliöt ovat 114, mutta todellinen neliömäärä lähentelee sataaviittäkymmentä. Makuuhuoneita on kolme, yläkerrassa yksi ja alakerrassa kaksi. Märkätilat ovat löytyvät alakerrasta ja yläkerrassa on puolestaan oleskelutilat. Yllättävänä bonuksena asunnosta löytyy maakellari, joka on rakennettu saunan pukuhuoneen yhteyteen. Enpä ole aiemmin tällaiseen törmännyt kaupunkirivarissa!


Asunnossa on paljon aikakaudelle tyypillisiä ratkaisuja: avotakka, isot olohuoneen ikkunat, puupalkkeja, tilavat märkätilat, klinkkerilattia eteisessä. Ehdimme asua asunnossa muutaman viikon ennen remonttia ja sen aikana saimme jo vihiä siitä, että pohja on erittäin toimiva. Yksi tärkeimmistä asuntokriteereistämme oli yhtenäinen olohuone, keittiö ja ruokailutila ja sen todella saimme. En malta odottaa, että pääsemme ottamaan tuon usean kymmenen neliön tilan täyteen käyttöön.


Toinen iloisesti yllättänyt tila on saunan pukuhuone. En koskaan ajatellut tällaista tarvitsevani, mutta nyt en osaisi ajatella elämää ilman! Saunan jälkeen huoneessa on kiva vilvoitella, rasvailla jalkoja ja juoda viereisestä kellarista haettua kylmää juomaa. Kunhan vielä saisi puitteet täyteen loistoonsa...


Asuntoa ei onneksemme oltu pilattu remonteilla, vaan kunto oli lähes alkuperäinen. Asunnossa on asunut yksi ja sama perhe sen valmistumisesta saakka, ja he olivat päivittäneet asuntoa aikojen saatossa vain muutamien pintojen osalta. Meillä on nyt siis täysi työ uudistaa pinnat tämän päivän vaatimuksien mukaisesti. Urakka on edennyt yläkerran osalta jo melko pitkälle ja ensi kuun aikana saamme toivottavasti keittiön jo paikoilleen. Sitten onkin alakerran vuoro joutua moukarin alle. 



Koitan ehtiä pistämään tänne aika ajoin tilannepäivitystä, mitä meillä on tapahtunut. En valitettavasti ole hirveästi ehtinyt hääriä raksalla kameran kanssa, mutta joitakin kuvia olen kuitenkin napsinut, joista pystyy näkemään, millaisesta muutoksesta meidän remontissa on kyse.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Uusi alku

Alkuvuosi on ollut vauhdikas. Kaksio myytiin tammikuun lopulla ja siitä viikkoa myöhemmin allekirjoitettiin uuden asunnon kauppakirjoja. Kaksion muuttopäivä sovittiin helmikuun loppuun ja uuden asunnon avaimet luvattiin luovuttaa viikkoa ennen kuun vaihdetta. Kiirehän siinä meinasi tulla muuttamisen ja muun elämän yhteensovittamisen kanssa. Viimeisenä sunnuntaina painoimme kaksion oven kiinni yhdeksän aikaan illalla, kun olimme uurastaneet koko päivän siivouksen parissa ja keräilleet viimeisiä tavaroita, joita piti olla vähän. Eli kaksi maasturillista. Viimeisessä autollisessa ei ollut yhtään ylimääräistä tilaa, vaan koko auto oli täytetty lattiasta kattoon. Onneksi muuttomatka ei ollut pitkä, sillä kuorman "sidonta" ei olisi täyttänyt ihan kaikkia lakipykäliä.


Vaan mitäpä ostimme tilalle? Kävimme katsomassa vähän kaikkea aina pienestä, suihkuttomasta, 30-luvun mummonmökistä arkkitehdin piirtämään, reilun 200 neliön paritalon puolikkaaseen. Ainoat yhdistävät tekijät näille katsomillemme asunnoille olivat se, että niissä on piha ja se, että ne eivät olleet uusia. Muutaman vuoden selailun ja jahkailun jälkeen päädyimme korjaamaan lähes vuoden markkinoilla olleen, reilukokoisen 60-luvun rivitaloasunnon parempaan talteen. Se oli ainoa, jossa näimme edes jonkinlaista potentiaalia ja joka täytti suurimman osan asunnolle asettamistamme kriteereistä. Nämä kuluneet 1,5 kuukautta ovat kuitenkin osoittaneet, että saimme oletettua enemmän.


Olemme koko ajan menneet asunto edellä tässä asunnonvaihtoprojektissamme, sijainti on  ollut toissijainen tekijä. Tässä kävi kuitenkin puolivahingossa niin, että saimme sekä asunnon että sijainnin. Asumme  tätä nykyä todella rauhallisella kadulla käytännössä kaupungin keskustassa ja muutaman minuutin kävelymatkan päässä Saimaasta. Vieressä on työpaikat, jumppasali, kaupat ja lenkkimaastot. Aikamoinen jackpot sanoisin! Eikä itse asuntokaan hassumpi ole - tai sanotaanko tule olemaan. Jotta saamme alkaneen tulipalon jäljet, vuosikymmeniä parketin alla ummehtuneet kokolattiamatot ja linoleumit, mäntypaneelit, kosteutta imeneet, repsottavat parketit ja kyseenalaiset sähkövedot putsattua, vaatii asunto täydellisen remontin. Palataan tähän myöhemmin kuvien kera!


Tervetuloa siis seuraamaan uuden kotimme remonttiprojektia!

maanantai 26. joulukuuta 2016

Ensi vuonna sitten

Tervehdys pitkästä aikaa! Näin joulun pyhinä löytyi sopiva aika tulla kuittaamaan tänne, että kaikki on enemmän kuin hyvin.


Asuntomme on edelleen kaupan ja tästä johtuen kotikuvia ei ole kertynyt kummoisesti. Asunnon kanssa mennään päivä kerrallaan. Mietin muun muassa joulukoristeiden laittamista pitkään. Uskalsin tuoda joulutunnelmaa kotiin vasta reilusti joulukuun puolella, kun olin varma, ettei muutto pilaa joulusuunnitelmia. Toisaalta olen yrittänyt nauttia aina kun mahdollista niistä tämän kodin parhaista puolista: toimivasta keittiöstä, valon kulkemisesta päivän mittaan, leveistä ikkunalaudoista, sijainnista ja näkymistä.


Samasta syystä en ole viime aikoina ostanut kotiin juurikaan mitään. Kirppikseltä rohmusin edukkaasti pari Arabian 24h kuppia tasseineen ja yhden Kumelan kynttilänjalan, mutta muutoin tavaravirta on käynyt asunnostamme ulospäin. En malttaisi odottaa sitä hetkeä, kun saan laittaa sohvamme ja pyöreän keittiön pöytämmekin myyntiin. Näiden myynnin kanssa pyrin kuitenkin odottamaan siihen asti, että asunnostamme on tehty hyväksytty tarjous. 


Ajatukset ovat siis vahvasti tulevassa. Ensi vuonna asumme toivottavasti uudessa, isommassa ja pihallisessa kodissa. Toivon todella, että saan ensi kesänä nauttia omalla pihalla grillatuista herkuista ja lökötellä uudella, isommalla sohvalla.


Vuosi 2016 on ollut suunnittelun, pohtimisen ja pähkäilyn vuosi. Vuosi 2017 toivottavasti toteuttaa kaikki vuonna 2016 tehdyt suunnitelmat. Se tietää pitkiä päiviä, kiirettä ja hampaiden kiristelyäkin, mutta on toivottavasti kaiken vaivan arvoista. Aika näyttää! Aika näyttää myös sen, ehdinkö ja haluanko jakaa täällä enää kotikuvia. Toisaalta tämä blogi on toiminut hyvänä päiväkirjana kodissamme tapahtuneille muutoksille, mutta toisaalta ajatus siitä, että selittelee ja kuvaa valintojaan tuntemattomille, on alkanut tuntua vieraalta. Katsotaan.

Joka tapauksessa haluan toivottaa mukavaa joulun pyhien jatkoa kaikille ja tavataan ensi vuonna, tavalla tai toisella!

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Varo teräviä piikkejä!



Samassa jaossa, jossa sain muun muassa perintö-Arabiat omakseni, nappasin meille myös muutamat pikkuhaarukat tarjoiluja silmälläpitäen. Noita samoja puuvartisia haarukoita on myös kotikotonani ja niiden piikit ovat superterävät. Muistan, kun pienenä napsin noilla hillosipuleita suoraan purkista ja tökkäsin haarukalla aina kieleeni. Auts.

Onko kenelläkään mitään tietoa, kuuluuko haarukat johonkin laajempaan sarjaan vai ovatko ne vain satunnaisia yksittäiskappaleita? Muotokieli miellyttää silmääni, joten voisin haluta muitakin keittiövälineitä samasta sarjasta, mikäli sellainen on olemassa.

lauantai 27. elokuuta 2016

Bedroom randomness

Tässä vielä loputkin nurkat makuuhuoneestamme, joka edustaa asuntomme värikkäintä osastoa kaikessa synkkyydessään.






torstai 25. elokuuta 2016

Ikuisuusprojekti viety loppuun!

Onko teillä sellaisia ikuisuusprojekteja, jotka olisi todella nopea toteuttaa, mutta jostain syystä niitä ei vaan saa valmiiksi? Minulla oli yksi sellainen, jonka v-i-h-d-o-i-n sain tehtyä loppuun kesän aikana. Kyse oli niinkin monimutkaisesta asiasta kuin kuvien teettämisestä lipaston laatikossa odottaviin kehyksiin.



Hääkuvien teettämisen yhteydessä reipastuin sen verran, että sain lykättyä mukaan nuo pilvistä napsaistut kuvat. Kuvien saapumisen jälkeen ei nokka kauaa tuhissutkaan, kun taulut oli tarrattu seinälle. Kyllä - käytin kiinnittämiseen tarroja, jotka ovat oiva vaihtoehto tällaisten pikkukuvien kiinnittämiselle, en nimittäin mielelläni rei'itä kiviseiniämme. Näitä kiinnitystarroja myy ainakin Clas Ohlson. 

Tämän pienen muutoksen myötä makuuhuone tuntuu paljon eheämmältä. Poutapilvet, myrskypilvet ja uuden päivän sarastus saivat sen aikaan. Nyt tuolla makuuhuoneen kattovalaisimella on myös väripari tauluseinällä.